Karhunpesä

Vuonna 2014 ilmestynyt Karhunpesä (Otava) on historiallinen romaani, joka sai alkunsa sukuni tarinoista ja vaietuista kohtaloista. Mummuni pyysi kuolinvuoteellaan isääni etsimään mummuni isää, joka katosi sisällissodan jälkeen. Isä yritti selvittää äidinisänsä kohtaloa. Jäljet päättyivät Buihin, parakeille, joille suomalaiset punapakolaiset siirrettiin Pietarista. Sitä ennen parakeilla oli säilytetty itävaltalaisia sotavankeja.

Kun isäni kuoli, koin että minun on hoidettava tehtävä loppuun. Tapani tehdä se oli kirjoittaminen. Näin sai alkunsa Karhunpesän Voiton tarina. Se, mitä Voitolle lopulta Buin jälkeen tapahtuu, on kuitenkin mielikuvitukseni tuotetta.

Karhunpesä on veljessodan lisäksi kertomus sisarkateudesta. Aivan ensimmäisenä romaanin henkilöistä syntyikin Olga, järvi-Suomessa elävä mykkä tyttö, joka naitetaan vanhalle kalastajalle. Olgan sisar Senja raahaa ensin äitinsä arkun jäitä pitkin kirkolle ja lähtee sitten suureen maailmaan, Helsinkiin. Senjasta tulee menestynyt kauppiaan rouva, mutta menneisyys ei jätä häntä rauhaan.

Karhunpesässä seurataan näiden kahden tarinalinjan kautta Suomen kivuliasta kehitystä agraarisesta ja luonnonuskoisesta maatalousyhteiskunnasta moderniksi kansakunnaksi, jonka juuret ovat silti tiiviisti metsässä ja järvissä.

Tekstinäyte:

”Niilo tunsi sykkeen. Se oli hänen oma, pieni sydämensä, joka värisi kuin elohiiren nykimänä. Vielä hän voisi pysäyttää kaiken. Hän voisi pysäyttää Olgan, käskeä tämän piiloutua karhunpesään ja palata itse kotiin ja antautua.

Hän oli nähnyt kylällä naisen, joka oli ammuttu tienristeykseen. Hame oli revitty auki, nainen näytti veriseltä lumienkeliltä.

Ne halusivat jommankumman heistä. Karhun tai sen morsiamen.”