Karhunpesäkuvat

”Arkku liukui jäätä pitkin kankeasti. Välillä se juuttui kiinni lumeen, ja Senjan oli nyittävät sitä hartiavoimin. Äkkiä äidin ruumis olikin alkanut painaa kuin kivi. Hiki valui vaatteiden alla, isän saappaat jäivät kiinni lumeen. Senja vetäisi äidin siunattuun kirkkomaahan vaikka tämä pistikin vastaan, sillä siellä äiti saisi rauhan.”V.H./Karhunpesä

”Pietarissa olimme matkustaneet taksilla kaupungin läpi asemalta toiselle. Olin katsonut ikkunasta Mars-kentän geometrisesti leikattuja pensaita, joiden varjossa istuskeli pariskuntia. Punapakolaiset oli aikoinaan sijoitettu sen reunalla sijainneiden Pavlovskin rykmentin kasarmien ränsistyneeseen siipeen. Korskean, keltaisen rakennuksen katonrajaa koristivat kypäräpäiset sodan jumalattaret. Nykyään se toimi pörssinoteeratun sähkönjakeluyrityksen konttorina.” V.H.,Karhunpesä

”Vain Niilo kuuli Olgan äänen. Einari ei sitä kuullut. Hän oli pelastanut Olgan kerran, mutta riittikö se?”V.H./Karhunpesä

”Minä synnyin tasan yhdeksän kuukauden kuluttua siitä, kun isä ja äiti näkivät balsamoidun Leninin.” Matalena.

”- Mieheksi ja vaimoksi, hän kuuli papin sanovan. Olga painoi katseensa. Vaimon kengät pilkottivat vahingoniloisesti hameenhelman alta.” V.H., Karhunpesä.

”Ne halusivat jommankumman heistä. Karhun tai sen morsiamen.”V.H./Karhunpesä

”Marian ilmestymispäivänä Einarin vene liukui esiin pienenä pisteenä järven vastarannalta. Niilon isä tarttui puukkoon. Pitkiä, kiharaisia lastuja ropsahteli lattiaan. Veneen lähestyessä sen keulasta erottui huivipäinen tyttö.” V.H/ Karhunpesä

”Olga hyppäisi, levittäisi kätensä ja antaisi itsensä pudota. Einari jäisi veneeseen istumaan eikä enää ylettyisi häneen.” V.H., Karhunpesä.

”Metsänneito houkutteli miehiä yhä syvemmälle metsään, Näkin ääni kuiski. Se kuljettaisi miehen siellä odottavan karhun luo, ja paljastaisi vasta sitten kaarnaisen selkänsä. Ontto nauru kiirisi metsässä.”V.H./Karhunpesä

”Olga piiloutui koivun taa. Valkotukkainen poika lähestyi puiden lomitse häntä huomaamatta. Tiesin, että sinä tulisit. Niilo ei osaisi vastustaa lumousta, heistä kumpikaan ei osannut.” V.H./Karhunpesä

”Yläkerran vintti-ikkunan rikkonaisten ruutujen läpi lenteli pääskysiä. Saari oli vaipumassa takaisin unohdukseen. Etanat vetivät polkua postilaatikkojen kansille, tie kasvoi umpeen, kauppa-auto oli lakannut jo edellisellä vuosikymmenellä käymästä saarella. Metsä hiipi hitaasti takaisin pellolle, vadelmapensaat kurkottelivat oksiaan tien yli.” V.H./Karhunpesä

”Äiti ja isä olivat tavanneet Vanhan valtauksen aikana. Äiti oli heiluttanut kädessään plakaattia, jossa luki Vallankumous tai kuolema. Isä oli ollut väkijoukossa juttukeikalla. ” Karhunpesä/Hiidensalo.

”Kuvissa näkynyt paksurunkoinen vaahtera oli sekin kaadettu, jäljelle oli jäänyt vain kärrynpyörän levyinen kanto. Vuodet erottuivat siinä tiheinä, toisiinsa melkein kiinni kasvaneina renkaina. Renkaat olivat imeneet portailla kopisseet askeleet ja lasten äänet.” V.H., Karhunpesä.