Karhunpesän ääniraita
Kiitän Karhunpesän lopputeksteissä Apocalypticaa, jonka musiikki toimi Karhunpesän ääniraitana kirjoitustyön aikana. Tekstiä lukiessani kuulen edelleen tiettyjen biisien soivan tapahtumien taustalla.
Kirjoitan kotona omassa työhuoneessani ja minun tapani sulkeutua oven takaa kantautuvilta perheen ääniltä ja rappukäytävän rapinoilta on musiikin kuuntelu. Musiikin sisässä olen ikään kuin omassa huoneessani ja ovi fiktiiviseen maailmaan avautuu helpommin. Näin on ollut jo teini-ikäisestä asti. En kuitenkaan voi kuunnella kirjoittaessani sellaista musiikkia, jossa on sanat, sillä silloin mieleni karkaa pohtimaan laulun tarinaa.
Yleensä vaihdan luureissa soivaa cd:tä vain satunnaisesti, joten sama levy voi säestää kirjoittamistani kuukausien ajan, aamusta iltaan. Eniten soittimessa kuluivat Apocalyptican levyt Reflections, Cult, Apocalyptica sekä i ja aivan kirjoitusurakan loppupuolella ilmestynyt Wagner Reloaded – Live in Leipzig.
Eräs kirjoittamisen opettajani tosin varoitteli, että kirjoittaessa ei pidä kuunnella lempimusiikkiaan eikä siemailla lempijuomaansa, sillä muuten musiikkiin liittynyt lataus ikään kuin sähköistää tekstin kirjoittajan silmissä ilman, että se välittyy lukijalle. Otin silti riskin.
Karhunpesän tarinassa soi lisäksi ainakin Jimi Hendrixin Freedom, Jääkärimarssi (sanat. Heikki Nurmio, säv. Jean Sibelius) ja Alla Pugatšovan Miljoona ruusua. Nirvanakin rahisee taustalla eräässä kohtauksessa. Toisessa raikaa Doors ja Jim Morrisonin vimmainen, toistuva huuto: Break on through to the other side, yeah!
