Karhunpesän morsiamet
Olemme palaamassa 1800-luvun perijöiden ja koroillaeläjien yhteiskuntaan, jossa ainoa tie sosiaaliseen nousuun kulki avioliiton kautta. Näin väitti eilisessä Hesarissa taloustieteilijä Thomas Piketty, joka tutkii teoksessaan Pääoma 21. vuosisadalla tulonjaon vaikutusta kansantalouksien kehitykseen.
Rakkaus edellyttää tasa-arvoa. Vaikka sitä ei jutussa mainita, yhteiskunnassa jossa naimakauppa on ainoa tie sosiaaliseen nousuun, on naisten asema heikko. Se tarkoittaa siirtymissä aikaan, jossa tyttäret ovat perheille valuuttaa, luokkarajat säätelevät naimakauppoja ja niillä lujitetaan sukujen asemaa.
Naisen heikentynyt asema työelämässä ja naisten pätkätyökierre ovat aikaansaaneet sen, että olemme jo nyt siirtymässä tai siirtyneet takaisin elättäjäyhteiskuntaan.
Rakkaus on varsin uusi keksintö. Karhunpesä on myös romaani kolmen sukupolven naisista ja heidän vaikeista valinnoistaan. Karhunpesän naisista oikeastaan vain 1970-luvun lapsi Matalena on vapaa valitsemaan kumppaninsa. Edeltävät sukupolvet joutuvat luovimaan yhteisön odotusten ja painostuksen keskellä.
Olga naitetaan kalastajalle, sillä muutakaan mahdollisuutta ei saaren köyhällä tytöllä ole kuin lähteä kerjuulle tai miehelään. Senja puolestaan nai rahaa. Rakkautta tärkeämpää on perillisen syntymä. Ennen se, ettei nainen pystynyt synnyttämään taloon perillistä, riitti syyksi hankkiutua hänestä eroon. Alman sukupolvelle avioliitto on ennen kaikkea työkumppanuutta, sillä talossa tarvitaan emäntää ja isäntää. Sotavuosina avioituva Aleksandra kutsuu avioliittoa venäläiseksi ruletiksi, sillä jos mies osoittautuu pahoinpiteleväksi tyranniksi, ei naisella ei ole muuta paikkaa paeta kuin lapsuudenkotinsa, jos sitäkään. Naimakauppayhteiskunnassa naisen vapaus on miehen taskussa. Vielä 1940-luvulla syntyneen Kertun sukupolvi sinnittelee avioliitossaan hammasta purren, sillä avioero on 1900-luvun lopun Suomessakin sosiaalinen stigma.
Matalenan sukupolvi on sen sijaan vapaa valitsemaan kumppaninsa ja eroamaan. Naisen asema ei silti vieläkään ole tasa-arvoinen, sillä etenkin lapsen syntymän jälkeen nainen on usein riippuvainen miehestä. Tästä näkökulmasta katsottuna aviokumppanin valinta on jo nyt yksi tärkeimmistä naisen työelämää ja sosiaalista asemaa määrittävistä valinnoista.
Vanhemmuus ei velvoita miestä samalla tavalla ja mikäli mies kieltäytyy jakamasta vanhemmuutta, on naisen käytännössä lähes mahdotonta tasapainoilla työelämän ja perhe-elämän välillä. Yksihuoltajaperheet ovat kaikista köyhimmässä asemassa Suomessa. Lisäksi naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen hälyttävän yleistä. Tuoreen EU-tutkimuksen mukaan suomalaisista naisista lähes puolet on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen.
Karhunpesäkin voi olla sekä turva että ansa.
