Mediahuora
Vuonna 2012 ilmestynyt Mediahuora (Otava, 2012) on armoton ja mitään kumartelematon mediasatiiri. Samalla se on kertomus nykyajan mallikansalaisesta ja työn murroksesta. Mediahuora oli ilmestyessään lähes apocalyptinen teos siitä, mitä lööppi- ja klikkijournalismi kirjoittajalleen ja lukijalleen tekee.
Kohuttu esikoisteos kertoo freelancer-toimittaja Maria Vartiaisesta, jonka on myytävä työnsä yhä uudestaan Lehtitalolle ja siellä odottavalle toimituspäällikkö Jorma Tikalle. Maria haluaisi tehdä yhteiskunnallista journalismia, mutta Jorma Tikka kärkkyy häneltä vain päivittäistä skandaalilähetystä. Ei ole sellaista onnettomuutta, joka ei toimituksen käsittelyssä kääntyisi mahdollisuudeksi.
Mediahuora oli riehakas ja itsepäinen vahinkolapsi. Olin kirjoittamassa Karhunpesää, kun se alkoi kirjoituttaa itseään. Olen valmistunut Helsingin yliopiston viestinnän laitokselta ja tehnyt töitä freelancer-toimittajana vuodesta 1997. Mediahuora syntyi turhautumisestani media-alaan ja tapaan, jolla freelancer-toimittajaa alalla kyykytetään. Sittemmin mediamaailma ympärillä on alkanut muistuttaa vieläkin enemmän Mediahuoran maailmaa.
Tekstinäyte:
”Maria oli osa propagandakoneistoa. Hän teki läpinäkyväksi seiniä, joiden sisällä ihmiset odottivat, että joku kuuntelisi juuri heidän tarinansa. Stalin oli halunnut, ettei hänen ja kansan välillä olisi mitään salaisuuksia. Seinien piti olla läpinäkyviä. Ei ollut sellaista kuiskausta, jota Stalinin korva ei olisi kuullut. Nyt kansa sitä vastoin paloi halusta kertoa. Tunnustajia oli jo enemmän kuin kuulijoita.
Tuhannet tunnustivat vapaaehtoisesti joka päivä televisiossa, lehdissä ja netissä. Älä laita tätä juttuun, ne sanoivat, ja sitten ne päästivät kaiken tulemaan. Haastateltavat suputtivat salaisuuksia Marian korvaan vielä matkalla hissille. Totta kai hän laittoi ne juttuun. Maria sai niis- tä usein jopa jutun kärjen. Ei hän ollut mikään pappi. Miksi ne olisivat salaisuutensa hänelle kertoneet, elleivät salaa toivoneet niiden tulevan jaetuksi?
Hakkasin vaimoani. Löin miestä paistinpannulla. Dokasin omakotitalon. Pelasin perheeni säästöt. Tein konkurssin. Huorasin. Olin pyromaani. Annoin pois lapseni. Paloin loppuun. Kävin terapiassa. Olen mielenterveyskuntoutuja, lesbo ja uskovainen.
Toimittaja kuunteli vakavana ja nyökytteli. Annan sinulle syntisi anteeksi. Niistä tuli hetkeksi jaettuja, heidän kaikkien yhteisiä syntejä. Sitten syntien saldo alkoi kertyä alusta.”
