Ra(u)haton kirjailija

Haaveiletko kirjailijan ammatista? Jos vain pystyt, lopeta.

Kirjoittaminen on osa minua, tapa olla maailmassa, ja siihen liittyvät ihmiset ihania. Mutta ammattina kirjailijuus tarkoittaa jatkuvaa taloudellisessa epävarmuudessa elämistä ja arvottomuuden tunnetta. Se, pystyykö kirjoittamisellaan elämään riippuu seikoista, joihin ei voi itse mitenkään vaikuttaa, kuten esimerkiksi siitä, kuka sattuu teoksen maan ainoassa isossa lehdessä arvostelemaan ja pääseekö se kirjapalkintoraatien suosikiksi.

Kirjailijan tekijänoikeuspalkkinoina saamat vuosiansiot ovat keskimäärin noin 2000 euroa, siis saman verran kuin keskivertopalkansaaja tienaa kuussa. Vaikka teos myisi tavallista paremmin, ei monen vuoden työstä nettoa kuin muutaman kuukauden liksan verran. Se taas tarkoittaa nöyryyttävää riippuvuutta apurahoista, joiden jakoperusteista ei tiedä kukaan.

Tätä perustellaan usein sillä, että Hei, kirjailijahan saa tehdä työtä, jota rakastaa. Mutta miksi siitä pitää rangaista taloudellisella epävarmuudella? Kirjailija tekee joka tapauksessa työtään virkamiesmäisesti kahdeksasta neljään (ja usein myös iltaisin ja öisin), oli rahoitusta tai ei, koska kirjoittaminen valitsee ihmisen eikä toisinpäin.

Kirjallisuutta pidetään yhtenä kulttuurin ja identiteetin tärkeimpänä rakennuspuuna. Kirjailijantyön arvostuksessa se ei kuitenkaan näy millään tavalla. Suomi on pullollaan kirjoituspiirejä ja opistoja, joissa kaikki haaveilevat julkaisemisesta ja kuvittelevat, että se muuttaa jotakin. Kirjailijan elämä näyttäytyy glorifioituna ja tavoittelemisen arvoisena. Sitä se toki onkin, mutta vain itse kirjoittamisen takia. Ja kirjoittaminen pysyy aina samana yksinäisenä puurtamisena, julkaisi tai ei.

Etenkin alkuvuosi on kirjailijoille usein vaikeaa aikaa. Edellisvuoden apurahapätkät on  jo käytetty ja eteenpäin kitkutellaan vipatun rahan turvin. Taas tänään moni kirjailija joutuu miettimään Suomen Kulttuurirahastolta kielteisen apurahapäätösen saatuaan, että millä sitä oikein elää ja kirjoittaa tulevat kuukaudet. Käytännössä se tarkoittaa eräänlaista karenssia, korvauksetonta työttömyyttä. Kirjailija ei nimittäin käytä rahoja mihinkään ylimääräiseen luksukseen, vaan ne tarvitaan ihan vaan elämiseen luovan työn aikana. Apurahat eivät yleensä myöskään yksin riitä elämiseen, vaan kirjailija tekee niiden ohessa monenlaisia sivutöitä. Apuarahat mahdollistavat silti itse päätyöhön keskittymisen, edes suurimman osan ajasta, ja tuovat siten työrauhan.

Kun apurahahylsyjä satelee, kirjailija valvoo öitä ja miettii, miten maksaa asumiskulut ja laskut sillä koskaan ei voi tietää, kuinka monta rahatonta kuukautta on edessä. Lapsetkin olisi siinä ohessa elätettävä.

Moni joutuu turvautumaan kokonaan sivutöihin ja pistämään kesken olevan kirjoitusprojektinsa pöytälaatikkoon seuraavia apurahapäätöksiä odotellessa. Tilanne on sama kuin jos peruspalkansaajan kuukausipalkka olisi riippuvainen päätöksistä, joita ei perustella.

Kirjailija jatkaa kirjoittamista koska ei muutakaan voi.

Comment 1

  1. Mari Johanna 7.2.2015

Vastaa käyttäjälle Mari Johanna Peruuta vastaus

Sinun tähtesi mediassa

”Hiidensalo puhaltaa Edelfeltin henkiin tyylikkäästi silti mitään kaunistelematta. Tarina kietoutuu hienosti...

Nyt kirjakaupoissa: Sinun tähtesi

Odotettu historiallinen romaani Sinun tähtesi (Otava) on ilmestynyt. ”Hiidensalo puhaltaa Edelfeltin...

Karhunpesä

Vuonna 2014 ilmestynyt Karhunpesä (Otava) on historiallinen romaani, joka sai alkunsa...

Mediahuora

Vuonna 2012 ilmestynyt Mediahuora (Otava, 2012) on armoton ja mitään kumartelematon...

Sinun tähtesi – trailerit

Verevä historiallinen romaani taiteilijasta, joka ei viihdy kansakunnan kaapin päällä. Albert...

Sota yksilön tragediana

”Inhimillisyydestä, tietenkin. Koska olet hänen ystävänsä niin kuin sanot. Silloin tähtäät...

Shamanistinen Tori Amos

Olin eilen Tori Amosin keikalla, jota ehdittiin jo iltapäivälehdessä luonnehtia pettymykseksi....

Kriitikon hampaissa

Saako kriitikkoa kritisoida? Teatteriohjaaja Hanna Ojala kokeilee kepillä jäätä Kritiikin Uutisissa...

Ja äitiäs kans

Antti Ritvasen Miten muistat minut -esikoisromaani (Otava) on kirja, jota ei...

Näkymätön kuolema

Darragh McKeonin romaani Kaikki pysyväinen haihtuu pois ( Atena, 2016. Eng....

Oman elämänsä turisti

Olen aina pitänyt matkustamisesta, mutta viime vuosina olen matkustellut myös kirjoittaakseni....

Venetsia, heijastusten ja varjojen kaupunki

Kuvia kirjoitusmatkoilta – Meksiko

Meksiko on yksi rakkaimmista matkakohteistani. Kun ystäväni Kirsi Haapamatti pyysi minua...

Andalusian kuvakirja

Kirjajulkkarit 14.1.2017

Tunnelmapaloja Villa Kivestä kahden taiteilijaromaanin yhteisjulkkareista lauantaina 14.1.2017. Joel Haahtela: Mistä...

Karhunpesäkuvat

Karhunpesän kuvamaailma – video

Aloitimme mieheni kanssa Karhunpesään liittyvän valokuvausprojektin jo puolitoista vuotta sitten. Otavan...

Karhunpesän henkilöt – galleria

Matalena Lähde Valokuvaaja, joka palaa Suomeen isoäitinsä Alman sairastuttua. Alma pyytää...