Shamanistinen Tori Amos
Olin eilen Tori Amosin keikalla, jota ehdittiin jo iltapäivälehdessä luonnehtia pettymykseksi. Syyksi pettymykselle esitettiin arviossa se, ettei Amos soittanut biisejä uudelta levyltäään. Perustelu on vähintään outo. Meneekö kukaan vaikkapa Rollareitten keikalle vain kuullakseen uusimman levyn biisien tulkintoja ja soimaa bändiä kun ei niitä kuulekaan?
Eilinen Tori Amosin konsertti oli itselleni artistin viides ja mielestäni paras. Ensimmäisen kerran näin Amosin livenä Amsterdamissa kymmenisen vuotta sitten. Sen jäljeen olen nähnyt hänet kaksilla festareilla ja viimeksi Jäähallissa.
Amosin tarinankertojan lahjat pääsivät oikeuksiinsa Finlandia-talon intiimissä salissa. Artisti sanoi itsekin kokevansa, että oli tullut olohuoneeseen keikalle. Hyväntuulinen artisti vitsaili saapuneensa Helsinkiin Hel-666-lennolla. Amos hallitsi tilaa ja vei yleisönsä matkalle halki ajan ja etäisyyksien. Illan esityslistan vahvuus oli juuri siinä, että sille oli poimittu harkitusti helmiä Amosin yli 20 vuoden mittaiselta uralta. Amos esitti jokaisesta mekaanisen toiston sijasta intensiivisen, tässä ja nyt elävän tulkinnan. Yhdessä ne muodostivat ehyen kokonaisuuden. Amos tarjosi yleisölleen lähes shamanistisen elämyksen Helsingin kylmässä kesäillassa.
