Valokuvien aaveet
Ostin Karhunpesän henkilögalleriaa varten nettihuutokaupasta nipun vanhoja valokuvia. Sanotaan, että ihminen elää niin kauan kuin joku muistaa hänet. Nettiin myytäväksi päätyneiden valokuvien ihmiset ovat ikään kuin kahdesti kuolleita, sillä heitä ei enää muista kukaan. He ovat kadottaneet yhteytensä ja muuttuneet pelkiksi vanhojen valokuvien kasvoiksi. Silti joku halusi ikuistaa kuvassa nähtävän ihmisen.
Nämä aavekuvat sopivat mielestäni Karhunpesän tarinaan, sillä romaanin päähenkilö Matalena yrittää päästä kiinni menneisyyteen valokuvien kautta. Suvun vanha valokuva-albumi kertoo kuitenkin vain niistä ihmisistä ja tapahtumista, jotka on kelpuutettu suvun viralliseen tarinaan. Valokuvaajana Matalena tietää, että jo kuvanottohetkellä tehdään ratkaisevia valintoja: Mitä rajataan kuvan ulkopuolelle ja miksi? Kenet halutaan muistaa ja kenet unohtaa?
Valokuvat ilmentävät samalla yhteiskunnallista asemaa ja valtaa. Valokuvaamossa käynti oli ennen harras tapahtuma, johon vain harvoilla oli ylipäätään varaa. Siksi osalle Karhunpesän henkilöistä oli mahdotonta löytää edes kuvitteellista valokuvaa.
