Viekö some sielun?

Olin tällä viikolla Palmenian kirjoittajakoulutuksen avoimissa ovissa alustamassa sosiaalisen median hyödyntämisestä kirjan markkinoinnissa. Kukaan ei oikein vielä tiedä, mitä kirjan somemarkkinointi on ja mitä se voisi olla. Some toimii laumakäyttäytymisen tuntemattoman logiikan mukaan, ja lauman liikkeitä on käytännössä mahdotonta ennakoida. Jos joku keksiikin somemarkkinoinnin viisastenkiven, niin seuraavana päivänä kaikki onkin somessa jo muuttunut.

Somen merkityksen kasvu heijastelee koko julkisuuskulttuurin muutosta. Ennen monen artistin imago perustui etäisyydelle. Nyt esimerkiksi Madonna kuvaa itseään jumppaamassa kylpyhuoneessa ja tuuttaa kuvat suoraan someen.

Nykyään kirjailijaltakin odotetaan läsnäoloa somessa. Kirja- tai kirjailijasivujen saavuttamat tykkäysmäärät ovat vielä melko maltillisia, mutta kuhinaa syntyy koko ajan lisää. Jokin aika sitten suosittiin sitä, että sivu perustettiin kirjailijan sijasta teokselle (ns. kirjasivut), nykyinen painotus näyttäisi olevan ”fanisivuissa” eli kirjailijan virallisissa sivuissa. Niiden etuna on se, että kirjailija voi markkinoida samalla sivulla myös tulevia teoksiaan.

Hakutermeillä ”kirjailija” löytyy Facebookista äkkiseltään noin 70 suomalaisen kirjailijan sivua. Suurimmalla osalla on noin 100-200 tykkääjää, yli 1000 tykkääjän sivuja on vain kourallinen. Kirjan somemarkkinoinnin tulosten mitattavuus on käytännössä lähes mahdotonta, ja vaikea on sanoa sitäkään, mitä hyötyä kirjailijasivusta lopulta on. Ainakaan siitä ei ole haittaa. Ja sen ylläpitäminen on vaivatonta ja parhaimmillaan myös hauskaa.

Monelle kirjoittajalle markkinointihenkisyys on kuitenkin vierasta ja sosiaalinen media arveluttaa siksikin.
Moni myös pelkää, että somessa askartelu vie aikaa itse kirjoittamiselta tai muutoin häiritsee mielenrauhaa ja keskittymistä. Ja jostain kertoo sekin, että Paulo Coelho on kirjailijasivunsa 11 698 647 tykkääjällä Naamakirjan suosituin kirjailija.

Jotkut pelkäävät sitäkin, että tykkäysten kalastelu syö uskottavuutta ja tykkäämisen ilmapiiri sokeuttaa kirjoittajan omalle tekstilleen. Näin voi tietenkin käydä minkä tahansa ilmaisuvälineen kanssa. Some alkaa kieltämättä helposti syödä liikaa voimavaroja itse kirjoittamiselta. Tee-se-itse-somemarkkinointi kannattaa pitää mukavana harrastuksena eikä ottaa siitä liiaksi paineita.

Blogin pitämisen mielekkyys mietityttää monia myös vähäisen palautteen takia. Blogipostausten tekeminen on hankalaa, koska ei oikein tiedä kenelle kirjoittaa.

Läsnäolo virtuaalimaailmassa on silti etu, koska esimerkiksi kirjailijaa googlettava toimittaja saattaa törmätä ensimmäisenä tämän blogiin ja muodostaa siten kuvan kirjoittajasta tämän omien ajatusten pohjalta eikä esimerkiksi kaiken sen muun, mitä tästä on netissä sanottu.

Some ei varasta kenenkään sielua. Parhaimmillaan se toimii itsenäisenä kanavana kirjailijan ja lukijan välillä.
Samalla Facebook-sivuille voi niputtaa kaikki teosta käsittelevät lehtijutut ja bloggaukset.
Parasta kirjan elämässä somessa onkin se, että se pidentää kirjan elinkaarta.

Ps. Myös kirjallisuuslehti Lumoojassa (1/2013) oli Elina Laineen  juttu kirjojen elämästä sosiaalisessa mediassa. Haastateltavana jutussa olivat kirjailijat Juri Nummelin ja Venla Hiidensalo.